Taidemuseo Kumu on 17.11.1919 perustetun Viron taidemuseon (vuoteen 1928 saakka Viron museo) päärakennus ja yksikkö, jota rakennettaessa on otettu huomioon nykyaikaisen taidemuseon toiminnan monitahoisuus sekä lähes 60 000 teoksesta koostuvan, maailman suurimman virolaisen taiteen kokoelman säilytys- ja näyttelytarpeet.
Ensi kertaa lähes satavuotisen historiansa aikana Viron taidemuseolla on juuri museon tarpeita vastaava ja virolaisen taiteen arvon mukainen rakennus. Vuosina 1993–1994 järjestetyn kansainvälisen arkkitehtikilpailun voitti suomalainen arkkitehti Pekka Vapaavuori. Rakennustyöt käynnistyivät vuonna 2002. Taidemuseo Kumun avajaisjuhlallisuuksissa 17.2.2006 oli paljon vieraita. Yleisölle ovet avattiin lauantaina 18.2. kello 11.00.
Kumun historia, joka on osa Viron taidemuseon historiaa, on tähän saakka ollut suurelta osin rakentamisen historiaa.
Niin kotimainen kuin kansainvälinenkin yleisö on jo ehtinyt tottua uuden museon olemassaoloon. Museon toimintarytmi on vakiintunut. Vähitellen alkaa jo unohtua, miten suuresti Kumun tulo muutti Viron taidemaisemaa. Kumun historia on kehkeytymässä, se syntyy Kumun näyttelyistä ja toiminnasta ja sen roolista kulttuuriarvojen säilyttäjänä ja välittäjänä.
Viron taidemuseo perustettiin 17.11.1919. Ennen Kumun valmistumista museo toimi hyvin monenlaisissa tiloissa, pisimpään Kadriorgin palatsissa – vuonna 1921 palatsi annettiin museolle, mutta se otettiin siltä pois 1929 ja siitä tehtiin valtion edustustila. Museon tilapäisrakennus paloi maaliskuun 9. päivän pommituksissa 1944. Palossa tuhoutui 3000 arvokasta näyttelyesinettä sekä kirjasto, arkisto ja irtaimisto. Museon työntekijöiden maaseudulle ja muihin rakennuksiin evakuoimat 10 000 teosta eivät kärsineet.
1930-luvulla tuli ajankohtaiseksi uuden tilan rakentaminen Mere puiestee- ja Aia-kadun väliselle maa-alueelle. Vuonna 1936 järjestetyn kansainvälisen arkkitehtikilpailun voittivat virolaiset arkkitehdit Edgar Johan Kuusik ja Erich Jacoby, kuuluisa suomalainen arkkitehti Alvar Aalto tuli toiseksi. Mutta sitten alkoi toinen maailmansota, ja talo jäi rakentamatta.
Vuonna 1946 museon kokoelmat keskitettiin taas Kadriorgin palatsiin, ja museo toimi siellä vuoteen 1991, jolloin rakennus oli rapistumisen vuoksi ensin suljettava yleisöltä, ja vuonna 1992 oli taas edessä muutto. Kipeämmin kuin koskaan aiemmin havaittiin tarve oman toimitilan rakentamiseen. Sille ryhdyttiin etsimään mahdollista paikkaa. 11 vaihtoehdosta eri puolilla Tallinnaa päädyttiin Kadriorgiin, Weizenbergi-kadun päässä sijaitsevaan Lasnamäen rinteeseen. Museo sai väliaikaiseksi toimitilakseen Tallinnassa Toompealla sijaitsevan Ritarihuoneen, jossa aloitettiin taas näyttelytoiminta 1.4.1993. Viron taidemuseon näyttelytoiminta siellä päättyi lokakuussa 2005.
Museon toiminta oli sillä välin laajentunut eri yksiköihin: 1980 perustettiin Taideteollisuusmuseo, 1983 Adamson-Ericin museo, 1984 Kristjan Raudin museo ja Nigulisten museo. Vuodesta 1995 kaikissa museon entisissä ja nykyisissä yksiköissä on järjestetty myös aktiivista opetustoimintaa – kiinnostaviin museotunteihin ja taidestudioiden toimintaan voivat osallistua sekä lapset että nuoret. Vuonna 1996 avattiin näyttelysali Rotermannin suolamakasiinin ensimmäisessä kerroksessa. Se lopetti toimintansa toukokuussa 2005. Kesällä 2000 avattiin kunnostettu Kadriorgin palatsi, mutta ei enää museon päärakennuksena, vaan sivuyksikkönä – Kadriorgin taidemuseona, jossa esitellään Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelmaa.
Viron taidemuseo on kasvanut instituutioksi, joka koostuu useista eri museoista: Kadriorgin taidemuseo, Mikkelin museo, Nigulisten museo ja Adamson-Ericin museo. Helmikuusta 2006 Kadriorgissa on myös ollut yleisölle avattuna taidemuseo Kumu – Viron taidemuseon uusi päärakennus.
Viron korkein neuvosto päätti 12.11.1991, että hallituksen on taattava uuden toimitilan rakentaminen Viron taidemuseolle.
Vuosina 1993–1994 uudesta rakennuksesta järjestettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu. Kilpailun toteutti Viron arkkitehtiliiton tilauksesta Looveerin arkkitehtitoimisto. Koska samaan aikaan olivat käynnissä Tukholman Moderna Museetin ja Helsingin nykytaiteen museon Kiasman arkkitehtikilpailut, kilpailujen teknisiin ehtoihin ja tilaohjelmiin sekä kansainvälisistä arkkitehtikilpailuista annetussa laissa mainittuihin UIA ja ICOM -normeihin taidemuseoiden rakennuksessa perehdyttiin tarkkaan.
Kilpailuun osallistuttiin 10 maasta 233 projektilla. Eniten osallistujia (yli sata) oli Suomesta, ja kaikki 7 palkittua sijaa menivät suomalaisille. Kansainvälisen tuomariston päätös oli melko yksimielinen, ja voiton vei suomalainen Pekka Vapaavuori työllään Circulos.
Viron taidemuseon entinen pääjohtaja Marika Valk on muistellut: "Tapasin Pekka Vapaavuoren ensimmäistä kertaa 15. huhtikuuta 1994 Viron taidemuseon uuden rakennuksen arkkitehtikilpailun voittajien palkintotilaisuudessa. Kilpailun voittaja oli vastavalmistunut pitkälettinen suomalainen nuorimies. Sanoin silloin, että onneksi Pekka on niin nuori – ottaen huomioon sen, että Viron taidemuseon rakentamisella on satavuotiset perinteet, hän ehkä vielä ehtii nähdä museon jopa valmistuvan."
Siitä alkoi taistelu talon rakentamiseksi. Kaikkien esteiden voittamiseen kului vuosia, ja vasta vuonna 2002 iskettiin lapio Lasnamäen rinteeseen.
13.5.1994 taidemuseo ja Pekka Vapaavuori solmivat sopimuksen suunnittelun jatkamisesta. Se oli mahdollista vain sen vuoksi, että samaan aikaan solmittiin yhteistyösopimus Viron taidemuseon ja Rakennushallinnon (nykyinen Engel Oy) välillä. Sen perusteella suomalaiset asiantuntijat opastivat ilmaiseksi museon uuden rakennuksen suunnittelussa.
Vuosina 1995–2001 Engelin asiantuntijat opastivat niin taidemuseon työntekijöitä kuin rakennuksen suunnittelijoita ja järjestivät täydennyskoulutusta. Engel Oy on erikoistunut mm. museoiden erityistarpeisiin ja esim. kunnostaneet Helsingissä Ateneumin, Taideteollisuusmuseon ja Helsingin kaupunginmuseon sekä suunnitelleet ja johtaneet Kiasman rakennustöissä.
Rakennuksen esisuunnitelma valmistui vuonna 1999, eikä siihen tarvittu valtion budjettivaroja. Sen laatimiseen osallistuivat Pekka Vapaavuori, Engel Oy, insinööritoimisto Estkonsult Virosta, insinööritoimisto Olaf Granlund Oy Suomesta sekä taidemuseon työntekijät.
Vuosina 1995–1998 valtio ei rahoittanut projektia. Taidemuseo jatkoi uuteen museoon liittyvien ongelmien ratkomista. 5.11.1996 Viron parlamentti teki päätöksen Viron musiikkiakatemian, Viron taidemuseon ja Viron kansallismuseon rakentamisesta. Sen mukaan Viron taidemuseon rakentaminen oli aloitettava vuonna 1999. Viron hallitus velvoitettiin löytämään hankkeeseen varoja sekä talousarviosta että sen ulkopuolelta. Jossain määrin päätöstä myös noudatettiin, sillä vuosina 1999 ja 2000 suunnittelu rahoitettiin valtion talousarviosta.
Vuonna 2001 valtiovarainministeriö ja kulttuuriministeriö laativat ohjelman uuden museorakennuksen rahoittamiseksi. Sen pohjana oli rahapelilain muutos, jonka parlamentti hyväksyi 13.3.2002. Vuonna 2001 perustettiin hallituksen määräyksestä Taidemuseon rakentamisen säätiö, jonka tehtävänä oli jatkaa uuden museorakennuksen ammattimaista suunnittelua ja aloittaa rakennustyöt vuonna 2002. Taidemuseon uuden rakennuksen rakennustyöt saatiin päätökseen syyskuussa 2005.
Varmistuakseen siitä, että taidemuseon parametrit olivat kohdallaan, museo kutsui kansainvälisen konsulttiyhtiö Lord Cultural Resourcesin (Barry Lord – kansainvälinen museoasiantuntija Kanadasta) tarkastamaan suunnitelman ja rakennuksen. Hän antoi tehdystä työstä myönteisen lausunnon.
Vuonna 2004 museo sai itselleen myös nimen. Järjestettiin nimikilpailu, ja useiden eri ehdotusten joukosta todettiin sopivimmaksi Kumu – kunsti muuseum (taiteen museo).
